Touhua ja tohinaa – kertomus eräästä iltapäivästä kahvilassa ja muskarissa

Leave a comment

27.5.2012 by Millie from Finland


11.4.2012, lopputalven luonnoksia julkaistuna kesän alussa

Puolifiktiivinen tarina eräästä iltapäivästä

(mm. nimet muutettu)

Neea, 20+, avaa vastaremontoidun kahvilan oven. Meea, 30+, astuu sisälle sylissään vuoden ikäinen Kimi, ja kolmivuotias Lumi pyrähtää jalkojen välistä sisälle. Timi, 10, on jäänyt kavereidensa kanssa pyöräilemään vastasulaneille teille. “Mitäs me otettais?”, kysyy Meea, ja Neea miettii, riittääkö 20 euron seteli tälle porukalle. Tiskiltä valitaan pitkällisten pohdintojen jälkeen munkki, viineri ja banaani-kermatäytteinen kökö sekä kaakaota ja mehua. Usein perheen lapset eivät pillimehua tai makeita leivoksia saa, mutta nyt tehdään poikkeus. Joskus saa herkutella! Kuitenkin normaali arkiruoka maittaa pienimmille, olipa kyseessä perussuomalainen tai eksoottisempi ruokalaji.

“Laskikohan se ihan oikein?”, sisarukset päivittelevät halpaa hintaa pöytään siirtyessään – kahdestakympistä saatiin vielä 11 euroa takaisin. Mutta maaseudullahan hintataso on tunnetusti eri luokkaa kuin suuremmissa kaupungeissa. “Hei, täällä on leikkipaikka!”, kiljahtaa Lumi, ja koko porukka majoittautuu perimmäiseen pöytään leikkikalujen viereen. Meea hakee toisen tarjottimen tiskiltä, kun kädet eivät riittäneet kaiken tuomiseen yhdellä kertaa. Pöydässä rupatellaan niitä näitä ja välillä komennetaan lapsia. Siskokset päivittävät kuulumisiaan: nuorempi kertoo lomamatkastaan, vanhempi lapsiensa kasvusta ja kehityksestä.

Kello lähenee viittä. On aika ruveta pukemaan pikkuhiljaa päälle; muskari alkaa kohta. Onneksi puettavaa ei enää tähän aikaan vuodesta niin ole, eikä haittaa vaikka käsineet tai hattu jää joskus pukematta,  kuten nyt. Aiemmin päivällä on käyty neuvolassa autolla (Kimi sai ensimmäisen rokotteensa), joten nyt liikenteeseen oltiin lähdetty vaunuilla. Lenkki kahvilaan postin kautta taittui yllättävän nopeasti, vaikka postitettavaa oli useampi kuori lasten pieniksi jääneiden vaatteiden ostajille ympäri Suomea ja matkan varrella paljon mielenkiintoista.

Nyt puoliksi sulaneet lumipenkat ja syvät rapakot kiinnostaisivat Lumia, mutta pitää joutua, että ehditään muskarin alkulauluun mukaan, avaamaan siis soittorasiat. Lumin matka taittuu puoliksi juosten, puoliksi seisomalaudalla leväten. Suuremmilta kiukutteluilta tällä kertaa säästytään. Kimi nököttää kiltisti vaunuissaan ihmetellen, minne häntä tällä kertaa kuskataan, ja saa yhtäkkiä lunta naamaansa isosiskon päähänpiston johdosta. Silti Kimi ei ole moksiskaan – on tainnut perheen kuopuksena tottua kovakouraiseenkin kiusoitteluun.

Muskarin ovelta tulee jo vastaan edellisen ryhmän lapsia, mutta omaan ryhmään ehtii vielä mukaan. Käytännössä 45 minuutin mittainen muskaritunti on reilun puolen tunnin pituinen: tilaan asettuminen ja alkulauluun ryhmittyminen vie oman aikansa, samoin loppulauluun varattu aika. Tänään mukana on kolme muuta perhettä, muutama äiti lapsineen on jäänyt pois. Silti sali täyttyy kirmaavista taaperoista.

Samalla kun muskaritoiminta siirtyi kansalaisopiston piiristä musiikkiopiston alaisuuteen, monta perhettä jäi pois. Syynä voi hyvinkin olla hinnan moninkertaistuminen, muskarilaiset arvelevat. Vaikka 130 euron vuosimaksu karsii potentiaalisia muskarilaisia, ovat ihmiset iloisia siitä, että tällaista toimintaa järjestetäään lapsille omalla paikkakunnalla. Samalla ehtii vaihtaa aina pari sanaa samanikäisten äitikaverienkin kanssa – täällähän kun kaikki jo tuntevat toisensa. Pari isääkin joskus on uskaltautunut mukaan, mutta pääsääntöisesti muskari on äitien ja lapsien yhteinen juttu. Isompien ryhmässä lapset käyvät yksin.

Nyt jo kahden pienen kanssa muskarissakin pärjää, kertoo Meea, mutta kun Kimi oli vauva ja Lumilla kiukkukohtauksia, oli muskarissa käynti yhtä härdelliä. Pari kertaa vauva jätettiin mummolan pihalle nukkumaan iltaunet, mutta tyttö piti noillakin kerroilla huolen täydestä työstä.

Välillä musiikkileikkikoulussa tanssitaan lasten rokin tahtiin tai keinahdellaan klassisen musiikin soidessa, välillä lyödään rytmiä itse ja tutustutaan uusiin soittimiin, joskus väritetään teemaan liittyvää kuvaa, toisinaan käytetään huiveja. Tänään mm. ajellaan traktorilla Ammuun! tahtiin ja körökörötellään kirkkoon. Välillä Kimi köröttelee Onnin äidin sylissä, ja vastaavasti Onni ajelee Meean sylissä katsomassa traktorin ikkunasta näkyviä ystäviä: lehmää, hevosta, lammasta. “Traktorilla ajelen ja katson ikkunasta..”, lapsetkin laulelevat mukana jo tuttuja sanoja.

Vaikka lapset ovat innolla mukana, heitä aika ajoin kiinnostaa eniten puolapuut, salin reunalla olevat pitkät penkit ja ikkunoiden sälekaihtimet. Välillä jollekin tulee pissahätä, toiselle jano.

Kimi ei ujostele ketään, vaan omatoimisesti hakeutuu sinne, missä tapahtuu: soittamaan kannelta, hakemaan rytmimunaa, lattialla kieriskelevän lapsijoukon keskelle. Muut lapset ovat hieman vanhempia kuin kerhon kuopus, mutta se ei ketään haittaa. Kimi on tottunut touhuamaan vanhempien lasten kanssa ja toisaalta Kimi on kaikille täällä kuin pikkuveli, jota saa paijata ja silitellä. Myös äidit jaksavat joka kerta ihastella tätä “vauvaa” ja yhdessä nauretaan tämän polvikävelylle, takaperin konttailulle ja musiikin tahtiin tanssimiselle.

Alussa avatut “soittorasiat” eli pienet kätöset suljetaan, ja on loppuhyppelyiden aika. Äitien hyppyyttelyt lähes kattoon asti on lapsista aina hauskoja! Sitten kisataan, kuka lapsista saa ensimmäisenä ulkovaatteet päälle, näin pukeminen sujuu joutuisammin.

Kotimatka taittuu Neean ja Meean sekä lasten kanssa yhtä matkaa – paitsi silloin, kun Lumi haluaa kävellä edeltä ja komentaa aikuisia: “Ei saa tulla vielä!”. Onneksi täälläpäin ei paljoa liikennettä ole, eikä ihmisvirtaakaan tarvitse pelätä lasten kanssa. Jokohan 10-vuotias on kotiutunut? Ai niin, koti se muuten jäi räjähtäneeseen kuntoon. Olikohan seillä jotain helppoa iltapalaa valmiina? Kerhoreppukin pitää pakata aamua varten. Tällaisia ajatuksia risteilee Meean päässä kotiin kävellessä.

Tällaista se on. Touhua ja tohinaa. Lapsiperheen arki.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Contact me

millibaari[at]hotmail.com
Follow Me on Pinterest

Enter your email address to follow this blog and receive notifications of new posts by email.

Join 2 other followers

Millie from Finland

My English Blog

MilliBaarin arkea

Klikkaa itsesi kuvasta Bloggerin puolelle!

One of My Favourite Blogs :)

%d bloggers like this: